Nimi

Menihän se päivä näinkin. Neljävee ilmoittautui sairaaksi ja vaati seuralaisen, jonka tehtävä oli ruuan tarjoilun lisäksi pelata kanssaan tuntikausia Afrikantähteä. Lyötiin Miehen kanssa aamulla kivipaperisakset ja tämä arpa voitti.

Jottei päivä olisi mennyt hukkaan, vaihdoin tieteelliset ambitiot aivottomaan nettisurffailuun ja toden totta, sain aikaan ehkä enemmän kuin vakavammissa hommissa ikinä. Perustin uuden blogin, koska kirjoittamisen tarve ei ole muuttunut - vain tapa ja tyyli hakevat uusia tuulia. Olen kyllästynyt kuvaamaan, olen kyllästynyt miettimään, miten sanani asettelen. Olen myös kyllästynyt vanhaan perässä vedettävään luomukseeni, jossa on paljon historiallista painolastia mukana. Eräs  hyvin läheinen sinetöi päätökseni tiedustelemalla otsa kurtussa, miksi en enää kirjoita sinne. Minulla on kuulemma velvollisuus! Ei muuten ole.

Mutta että voi olla vaikeata keksiä näille tuulen tuiverruksille joku nimi, jota joku fiksumpi ja filmaattisempi jossain ei olisi jo käyttänyt. Sitä paitsi nimen pitäisi olla sellainen, että se ei houkuttele yhtään ketään. En halua tänne laumoja - haluan tänne vain ne, jotka oikeasti pysähtyvät ja näkevät sanojen taakse.