Mökki on: hyväkuntoinen, 30-v vanha mutta vanhemmalta näyttävä, täynnä potentiaalia mutta myös täynnä 80-luvulla sinne tuotua kalustusta. Sijainti lähellä keskikokoista taajamaa, laakeilla aakeilla.
Ongelma: Minulla on mökillä epämiellyttävä olo. Sellainen tukkoinen, sulkeutunut, eikä lainkaan vapaa. En osaa olla, kun haluaisin muurinpohjalättyjen paistamisen sijasta maalata itsekseni lattioita, sisustaa keittiötä, hioa ikkunanpokia. Mies ymmärtää tämän, mutta ihmettelee samalla miksi en kympillä innostu kalaretkistä läheiselle joelle ja grilliruuan varioimisesta tuhannella tavalla, kun oikeasti voisin vain olla ja nautiskella mökkielämästä. Olla tekemättä mitään ihan luvan kanssa. Jos haluaisin sellaista, minulle olisi helpompi mennä vuokramökille, kuin olla omalla, johon ei saa koskea. Tämä tikkari on sun, mutta saat nuolla sitä vasta ensi lauantaina. Tai et ehkä silloinkaan, koska karkkipäivä saattaa olla peruttu.
Ongelma 2: Remppasuunnitelmia on vuosien aikana tehty ja tehty. Aina puhutaan, että voisi ja voisi. Koskaan ei tapahdu mitään. Ja miksi tapahtuisi, kun perustukset ovat periaatteessa kunnossa ja kyse on lähinnä ulkonäköön vaikuttavista tyyliseikoista.
Ongelma 3: En tiedä, mitä mökkielämä minulle tarkoittaa. Ja pitääkö sen olla tietynlaista ollakseen oikeaa? Vuosia sitten Suvun toista miniää sivulauseissa paheksuttiin, kun hän karkasi omalta mökiltään autolla läheisiin kyliin ja kaupunkeihin. "Ei viihtynyt mökillä", sanottiin ja ravisteltiin päätä. Tuolloin minä olin vielä se hyvä, joka marjasti ja pyllisteli pusikoissa. Oikeanlainen miniä, hyvä, hyvä! Entäpä, jos toinen olikin jo löytänyt sisäisen mökkeilijäminänsä, joka teki niinkuin tahtoi: poimi parhaat palat ja paineli urbaaniin melskeeseen vanteen alkaessa puristaa?
Minä: Ymmärsin juuri tänä aamuna, että minulle mökkeily on parhaimmillaan silloin, kun siihen ei sisälly pakosti mitään mökkirutiineja. Jos olisin mökillä ihan itsekseni, päiväni olisi seuraavanlainen: joisin aamukahvin ja söisin aamiaisen aurinkoisella pihalla. Lähtisin autolla kiertelemään lähitienoiden vanhantavaranliikkeitä. Iltapäivällä tekisin pyörälenkin. Söisin salaatin. Tekisin ruokani grillin sijasta kattilassa/pannussa/uunissa, jota ei remontin puutteessa vielä ole. Maalailisin ikkunanpokia iltamyöhälle. Joisin vähän valkoviiniä ja maalailisin lisää. Surffailisin netissä. Olisin mökillä yhtä someriippuvainen, kun kaupungissakin, eikä kukaan paheksuisi minua. Mökki olisi minulle maaseudun vastine kaupunkikodilleni, jossa voisin olla juuri kuten haluan, en oikein tai väärin.
Ratkaisu: ?
Ensin voisi ajatella, että et ole mökki-ihminen, mutta kyllä sä taidat olla. Jos olis se oma mökki.
VastaaPoistaMä en ole mökki-ihminen. Välillä sinne haluan, mutta en osaa olla (enkä kyllä osais tehdäkään mitään :) ) Meidän perhettä (mua ja miestä) "paheksutaan", kun meidän mökkeily on sitä, et ollaan hetki, sit mennään kylille, ollaan hetki, mennään suureen kaupunkii, niin ja Visulahteen. Kaikki ihmettelee, eikö me nyt vaan voitais mökkeillä.
Mä voisin kyllä vaan nujuta ja laiskotella siellä, en yhtään mitään halua tehdä. Mä taidan tosiaan olla laiska.
Aiemmin mä ajattelin, että ehdottomasti olen mökki-ihminen, kun pyllistelin siellä puskissa ja pumppasin innolla vettä kaivosta. Sitten iski suuri epäilys! Että vietänkö mä mun lomat kuitenkin mieluiten urbaanissa melskeessä tai jopa kotona? Nyt mä aloin uudelleen ajatella, että mä saatan kyllä olla mökkityyppi, jos saisin olla siellä silleen kun haluan. Mä en ole todellakaan mikään touhukas tyyppi, mutta mä turhaudun tuolla melkein omalla mökillä, kun siellä on niin paljon asioita, joihin haluisin puuttua, mutta kuitenkaan en voi. Eli en voi vaan mennä rautakauppaan ja ostaa lattiamaalia esim. Mä saisin suuret kicksit siitä, että ensin tekisin jotain, ja sitten kattelisin loppuloman ajan valkoviinilasin kanssa sitä tuotosta. Ja voisinpa käyttää sitä paikkaa myös ihan yöpymistarkoitukseenkin. Eli tekisin sieltäkäsin päiväreissuja ympäristöön, enkä kokisi siitä mitään huonon mökkeilijän omatuntoa.
VastaaPoistaMä en ole missään nimessä mökki-ihminen mutta luulen että se johtuu ensinnäkin siitä, ettei meillä ole omaa mökkiä. Mökillä pitää (jos haluaa rentoutua) olla omassa, ihka omassa mökissä. Just niinkuin sä sanot, ihan kuin kotona. Ajattele, jos sun anoppi kotona arviois sun toimintaa ja halua sisustaa. Romahtaisit. Ihan sama juttu siis mökillä. Ja mä haluan mun vapauden. Just sen vapauden poistua mökiltä välillä jos siltä tuntuu. Jos ois jumissa, agstaisin välittömästi. Kestän just juhannuksen sukumökillä, kun on tarkat perinteet mitä tehdään jne. Mutta jo viikko saa mut hyppimään seinille. Jos siihen lisättäis anoppi, en kestäis edes yhtä yötä (ja tiedän mistä puhun, mä olen tasan kerran ollut anopin mökillä yhden yön, muuten ainoastaan päiväreissuja = siitäkös on kuultu). Eli jos sä haluat viihtyä mökillä, sun pitää ottaa tila ja aika haltuun. Remppa päälle ja ajankäyttö omiin käsiin :D
VastaaPoistaMä taisin vastata sulle jo tänään. Mun täytyy tehdä raivaus ensin omien korvien välissä ja ajaa pois demonit. Luulen, ettei lopultakaan mitään fyysistä estettä mun oman mökkeilystrategian luomiselle ole.
VastaaPoistaToi niin kolahti toi "minulle mökkeily on parhaimmillaan silloin, kun siihen ei sisälly pakosti mitään mökkirutiineja". Olen niin samanlainen!
VastaaPoistaMeillä mökki on miehen isän, miehen ja siskonsa (kuolinpesän kautta), ja meillä on perheittäin porukalla siellä hurjan kivaa, muutama päivä peräkkäin. Sitten minulle alkaa riittää, koska en pääse oikeasti rentoutumaan ja nauttimaan, mikä mielestäni on mökkeilyssä aika oleellista.
Mökillä on paljon puuhaa ihan perushommissa, ja minä poden huonoa omatuntoa siitä, etten ole koko ajan hyppäämässä aropupuna tekemään sitä ja tätä, koska kotona on sellainen työleiri muutenkin. Mökillä minä haluaisin myös rentoutua, nukkua niin pitkään kuin nukuttaa, lukea, syödä, kun on nälkä, pelata lasten kanssa salkopalloa, lämmittää saunaa, saunoa ja uida ym. Jotain puuhastelujakin teen mielelläni, mutten halua, että koko ajan pitää tehdä jotakin (siksi minulla ei ole omaa mökkiä), tai vahtia lapsia. Appiukko ja naisystävänsä ovat kovia puuhaamaan, samoin ilmeisesti kaikki muutkin aikuiset (mieheni, mieheni sisko ja hänen miehensä), joten tunnen oloni laiskaksi. Tosin tiedän miehenikin kaipaavan rauhallisia lukuhetkiä. Jos varaan tiskivuoron, on tiskit jo tiskattu, kun minulle sopisi tiskata. Päivän ohjelma menee lähinnä joko appiukon tai siskon perheen kaavan mukaan, ja mielipiteitä on monia. Ei meillä kiistoja ole, mutta enpähän viitsi ajaa läpi omia ehdotuksiani, kun on niin monta kokkia jo sopassa. Onneksi muut ovat jo ymmärtäneet, että ruoanlaittoon ja grillaamiseen minusta ei ole. Pilkon kyllä salaattia, ja teen kakkuja ja jälkkäreitä, mutta ruoasta en halua ottaa vastuuta. Usein söisin paljon yksinkertaisemmin kuin muu porukka haluaa.
Miehen siskon perhe on vielä selkeästi pikkulapsivaiheessa, joten asiat tehdään pienimpien ehdoilla. Minä haluaisin nauttia omien lapsien vaiheesta, jolloin heitä ei tarvitse vahtia eikä viihdyttää jatkuvasti niin paljon, eikä joka paikkaan, minne lähtee, tarvitse viedä koko lapsirevohkaa mukaan. Haluan nauttia lapsistani myös pareittain ja yksittäin.
Vähän tässä vuodatusta, sillä olin juuri viikolla viisi päivää mökillä ja totesin, että kiva tulla kotiin lepäämään.
Onnea mökkeilystrategian luomiselle! Minä yritän luovia siten, että koitamme varata mökkiaikaa myös pelkästään meidän perheellemme, ja myös pelkästään appiukon ja naisystävänsä ja perheemme yhteiselle oleskelulle, ilman miehen siskon perhettä, jotta välillä voi ottaa lunkimmin. Saa nähdä, miten onnistumme.